lauantai 20. toukokuuta 2017

Metsäretkiä tiedossa

Kovasti on harjoiteltu ja suunniteltu. Pienet kompuroinnit paranneltu ja suuremmitta vammoitta selvisin laiturin läpi mennessänikin. Koipi meni laudanraosta läpi koko pituudeltaan. Reiden kohdalla otti tosi kipeetä, mutta kunnossa ollaan.




Hyvillä mielin nyt alkavaa retkiaikaa olen valmistellut. Tarkoituksena hieman seurailla mitä tuolla luonnossa tapahtuu ihan maanpinnassakin ja tietysti perhosia ja korentoja ja kaikkea muutakin.

Muutaman pienen harjoituslenkin olen tehnyt ja hyvin jaksanut, joten jessss...
Joku teistä varmaan muistaa valkoiset sinivuokot muutaman vuoden takaa. Niitä lähdin etsimään Mörrimöykkyjen maailmasta. ;)


Vanhat kuusikot ovat salaperäisiä ja niissä voi antaa mielikuvitukselleen vallan...


Vaihdan polulle jonka tiedän vievän aivan toisenlaiseen maailmaan. Kuusikkoon ensin tietenkin. Tiesittekö, että nimenomaan juuri kuusikot erittävät ilmaan jotain sellaista rentouttavaa ja levollista... mitä se nyt olisi.. vaikka tuoksua. :)

No, polun varreltahan sitten huomasin ensimmäiset...


... aivan satumaisen ihania. Siellä kuusten juurella, kuin kevään keijut.




Niitä olikin runsaasti, lähes jokaisessa kivenkolossa sammalten suojissa. Tuolla ei ollut kuivaa vaan suomaisen kosteaa, korkeiden kallioiden välissä, aivan rannalla.


Parit kalliot piti vielä kiipeillä, ei voinut vastustaa ...


...ja taaperrella kotiin tyytyväisenä. :)

Oletteko vielä matkassa?

12 kommenttia:

  1. Oijoi, pahalta näyttää koipi. Jos ei ala äkkiä paranemaan, niin marsmars lääkärille näyttämään.
    Vanhassa kuusimetsässä tallustellessa onkin kuin olisi tullut toiseen maailmaan. Se rauha ja tuoksu, hyvin voimaannuttavaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koipi on täysin kunnossa ja liikkuminen on ollut kokoajankin normaalia. Pahalta se näytti ja kosketusarka oli, mutta nyt tosiaan ihan OK.

      Poista
  2. Tekisi mieli kunnolla metsäretkelle, mutta yksin en uskalla lähteä. Juurikin jos ittensä loukkaa, eksyy tms. Pihahommaa olis ainakin viikoksi kun vaan joku tekisi...kai sinne täytyy mennä pariksi tunniksi aloittelemaan. Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä ihan viisasta hieman miettiä, jos ei ole kovin paljoa metsissä liikkunut. Itse olen ikäni metsissä renunnut, joten kaduilla käveleminen hirvittää enemmän ja se selviääkö sieltä terveenä takas. :)
      Mulla ei noita pihahommia ole. Mökkipihaakin hoitaa nuoremmat, mitä nyt aina jotain väliin nypin niitä rikkaruohoja. Leppoisaa iltaa sinulle.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kipeämmältä näyttää kuin mitä oli ja ainut hankaluus oli ettei voinut nukkua muutamaan yöhö vasemmalla kyljellä ollenkaan, tuon reiden vuoksi. :)

      Poista
  4. No olipas tuo koipesi aika hurjan näköinen, hyvä kun kaikki reilassa:-)
    Maahisia kuvia, kiitos niistä. Tiedän ettet ole mikään pikajuoksija mutta varo kuitenkin kiven koloja!
    Sysmä se pääsi viime yönä yllättämään kun mittari oli aamuyöstä 0-lukemassa, järvi peilityyni.
    Aurinkoista päivää sinulle :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan se näyttää pahemmalle kuin on. Itekkin toisille kyllä osaan huomautella ;) Kyllä noita kivenkoloja on hieman varottava, jo tuon leikatun nilkankin takia ja en halua niitä käärmeitäkään sillätavoin kohdata.. Olipas siellä viileää, taisi olla selkeä yö. Kaunista varmasti ja tänäänkään ei juuri tuuli häirinnyt. Tänään meni ulkona 6,5 tuntia, ihan keveästi, huomenna varmaan ainakin samanverran, riippuen miten onnistaa. Lähden "tutkimusmatkalle" ihan jalkapatikassa.

      Poista
  5. On aikamoisen näköinen tuo jalkasi! Hyvä, ettei mitään isompaa vahinkoa tullut.
    Onpa erikoisen kauniita vuokkoja ja mitkä maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voisihan sitä jossitella, että olis voinut käydä niin tai näin jos... Opin kuitenkin jo muksuna, että "jos jos sana olisi niin lehmäkin lentäis" :)

      Poista
  6. Kyllä minä matkassa hyvin pysyin. Kiitoksia vain.
    Varsinkin polulle pääseminen on aina niin hieno juttu. Valkoisia sinivuokkoja en ole tiennyt olevan olemassakaan. Herkästi kauniita.
    Parasta, että jalkasi on ok ja pystyt ryöjäämään korentojen ja perhosten perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä koipi hyvin kesti hiekkamontunrinteiden nousut ja laskut. Muuten meinasi puhti loppua, kun oli jo muutama tunti talsittu ja oli aikasta kuuma. Kiitos aimarii matkassa pysymisestä.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.