sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Herätyksiä....

Kauhistus täällähän on ihan kesä vielä, nyt pitää korjata oikea vuodenaika edes. Lähdetään varovasti liikkeelle syyskuun lopulta. Gammayökkönen siinä koettaa ruokailla vaikka häiritsinkin.


 Villiviini on vuosia sitten kivunnut korkealle kalliolle ja siellä yhä ylemmäs kohti puiden latvoja. Taas on komeaa ruskaa ihailtavana.


Moni teistä ihanista ihmisistä on lähestynyt viesteillä ja kysellyt olenko tulossa takaisin. Olen minä, vaikka tämä "harkinta-aika" onkin venähtänyt luvattoman pitkäksi. Kaikki on hyvin, mutta en vaan ole saanut itselleni selväksi pitäisikö hieman uudistautua ja jos niin mihin suuntaan.
Kovasti kuvittelin kesällä retkeileväni ja kirjoittelevan sieltä polkujen varrelta päiväkirjaa. No, kesä meni, eikä retkistä oikein ollut kerrottavaa.
Nyt olen taas muka lähdössä, saa nähdä voittaako hirvikärpäset vai saanko itseni niiden joukkoon.
Tuonne Heinolan montullehan minun pitikin syysretki tehdä, vieläköhän sieltä löytyisi ruskan värejä. Harmitus kun unohdin. Onneksi tuli tuo kuva vastaan.


19 kommenttia:

  1. Hyvää huomenta Tuula!
    Minä voisin aivan yhtä hyvin täällä Asikkalan pimeässä aamussa pohtia samoja asioita. Täytyy vain tyytyä siihen, ettei tuonne vesisateeseen kannata mennä kameraa kastelemaan.
    Sitä paitsi on tuo Jyrängönsilta sinun kuvassa paljon kauniimpi kuin nykytilassa, joten ihaillaan välillä vanhoja kuvia ja julkaistaan niitäkin.
    Minäkin laitoin eilen tuonne plussaan Ninnin ottamia kuvia Heinolasta.Yhtäaikaa kun ei voi helposti kuvata ja ajaa autoa ja kuitenkin näkee kaikkea kaunista ympärillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu nyt hyvälle tämä paluu, kait se pohtiminen ja turha päteminen vaati veroaan. Jyrängönsilta saa olla nyt kansikuvana ja kun talvinen maisema koittaa niin sitten vaihdetaan ajankohtaiseen versioon.
      Miltähän se remontti näyttää talvella. Pianhan sen näkee.
      Tänään oli ihan mukava keli vaikka vettä tihuttelikin iltapäivällä. Oikeastaan ulkona oli kaunista, värit vahvoja ja oikea syksyn tunnelma kun luonto valmistautuu tulevaan lepoonsa.

      Poista
  2. Tänne vaan takaisin! On tosiaan kaivattu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tillariina. Nyt vasta tajuan kuinka kaipasinkaan tänne takaisin.

      Poista
  3. Kiva, kun tulet takaisin! Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Ihana palata tällaiseen vastaanottoon.

      Poista
  4. Voi että, hieno kuva Heinolan silloista...äläkä ihan heti vaihda pois, haluan ihailla tuota pitkään. Saas nähdä minkälaiselta näyttävät reilun vuodenpäästä? Ihana gammayökkönen ja nuo villiviinit:-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilkka. En vaihda ennenkuin tuo maisema saa valkeaa peitettä, kuuraa tai jotain muuta, mutta sillat pysyy.

      Poista
  5. Onpa mukava lukea kuulumisia! Onpa ihmeellinen paikka tuo monttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan erikoinen. Paljon nuoret käyvät siellä uimassa kun on syvää. Vesi kuulema hyvin kylmää, koska on on pohjavettä, eikä se runoilta hyppiminen joka paikasta ole turvallista, onhan tuo kuitenkin louhos.

      Poista
  6. Onpa mielenkiintoisen näköinen monttu. Onko helposti löydettävissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ihan helposti on löydettävissä ja autolla pääsee(valitettavasti tavallaan) aivan viereen.
      https://www.google.fi/maps/place/Heinolan+monttu/@61.2607707,26.0578853,15z/data=!4m5!3m4!1s0x0:0xdbbf9739dcadac53!8m2!3d61.2607707!4d26.0578853
      En tiedä toimiiko linkki, mutta kokeillaan

      Poista
    2. No ei näköjään suoraan, mutta kopioimella ja liittämällä pääsee kartalle. Monttu on aivan E75 tien vieressä.

      Poista
  7. Onpa komea gammayökkönen! :) Löysin blogiisi vasta nyt ekaa kertaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa, että löysit nyt, kun olen tässä ollut ihan turhan laiska postailuissani ja heräsin taas uuteen intoon. Toivottavasti viihdyt.

      Poista
  8. Voi jukrat, kun onkin hieno villiviini,upea näky onkin!
    Katsoin sun edellisiä postauksiasi ja se korennon synty oli ihan mahtavan hieno!
    Olet niistä harvoista, jotka sen näkevät...kerran olen nähnyt korennon kuoret, mutta itse syntymää en ole nähnyt, on se vaan niin ihmeellistä!
    Hyvää syksyä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korennon kuoriutuminen on kyllä mahtavaa seurattavaa. Miten niin pienestä kuoresta voikin syntyä usean sentin mittainen upea korento ja miten luonto onkaan koko kehityksen järjestänyt. Kiitos Harakka.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.