sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tällainen sitten tällä kertaa.

Se oli syksyllä 2013 kun aloitettiin metsäruokinta mökkitontin reunassa. Olihan siellä lintuja ruokittu jo vuosia, mutta nyt ruokinnalla oli minun sisimmässäni uusi merkitys.
Pojistani vanhin( s. 1970) oli menehtynyt talvella ja mökkitienoo oli hänelle rakas paikka. Hän oli juuri aloittanut lintujen seuraamisen hieman isommassa määrin. Niitä kuvattiin ja tunnistettiin yhdessä.
Me tänne jääneet jatkamme pienten siivekkäiden seuraamista.

Töyhtötiaisen ääni ja sen ilmestyminen on aina ilonaihe. Lintuhan kuuluu niihin joiden sanotaan taantuneen, koska sopivia kolopuita ei enää löydy niiden pesiksi.


Kuusitiainen on toinen veikeä ja erittäin tuttavallinen rohkea kaveri. Tänä vuonna niitä on ollutkin useampia ruokintapaikalla jo heti kun aloitettiin.


Hömppä on juuri nimensä veroinen, säheltää jokapuolella, mutta on niin sympaattinen pikkuinen olento.




Puukiipijä pesii aitan nurkkalautojen raossa ja on siten ihan erityisvieras paikalla.


 Tämä sinitiainen oli niin tuttavallinen, että ansaitsee saada kuvansa jo tähän postaukseen.



Näitä ja monia muita saamma ihailla. Kaikki saavat ruokailla, jokaiselle talvi on rankkaa aikaa.
Näitä tulee näkymään täälläkin pitkin talvea.

"Ja minä lähden
mutta linnut jäävät ja laulavat.
Minun puutarhani jää ja kevään tullen
omenapuut puhkeavat kukkaan.
Ihmiset, jotka ovat minua rakastaneet
vaeltavat siellä yhä... "
-Tuntematon

16 kommenttia:

  1. Hyvää huomenta!
    Eilen pääsin parikin kertaa ihailemaan pihan yli lentävää kuusitiaista. Pelkkä kuva ei kerro kuinka hauska sitä on seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kuva kertoo vai pienen murusen tuon vilkkaan linnun touhuista. Pitäisi oikeastaan suunnitella sopiva kuvauskulma ja kokeilla videota. Tosin kuusitiainen taitaisi vaan vilahdella siinä. ;)

      Poista
  2. Lintujen seuraaminen ruokinnalla on tosi rentouttavaa. Niiden touhuja jaksaisi katsoa tosi pitkään! Tuollainen metsäruokintapaikka olisikin kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä seuratessa ajantaju unohtuu ja niin kaikki muukin. Metsäruokinta on minusta hyvä juuri siksi, että ympärillä on rikkumaton rauha ja hiljaisuus. Mikään ei häiritse lintujen touhuja ja jos joku uhka lähestyy, niin kyllä sen linnuista heti huomaa. Ei minulla ole mitää piilokojuja, ihan siinä näkösällä olen ja liikun, pian ne tottuvat eivätkä pakene.

      Poista
  3. Kiva kun olet takaisin blogimaailmassa, kuviasi on aina ilo katsoa!

    VastaaPoista
  4. Koskettava runo. Lohdullinen. Luin sen niin monta kertaa, että osaan ulkoa.
    Sinun lintukuvasi ovat lintukuvien aatelia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Kummityttöni sen aikanaan löysi poikani kuolinilmoitukseen. On juuri kuin hänelle tehty.

      Poista
  5. Runosi kosketti sisimpääni ja kuvasi kauniita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emileitha/Tarja. Kaunis runo se on. Koen sen myös tuovan lohtua aina kun tuolla liikun.

      Poista
  6. Niin kauniita kuvia linnuista ja se runo, miten kaunis ja koskettava!
    Kiitos siittä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka. Runo on kaunis ja koskettava kuten sanoit. Siitä löytyy myös annos lohdullisuutta.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.