tiistai 7. marraskuuta 2017

Metsälenkki

Vuodenajat ovat kuin vuorokausi, elämme nyt vuodenaikojen iltaa. Aikoinaan illat olivat monesti levottomia, varsinkin nukkumaan menon suhteen. Monenlaista keksittiin, ettei ihan vielä pitäisi.
Niin nyt luontokin temppuilee. Ei ihan vielä.. tämä leikki vielä...


Illat tummuvat ja uni tulee. Niin tulee talvikin aikanaan ja luonto lepää, herätäkseen uuteen aamuun, siis kevääseen.



Kevät on uusi päivä, se on täynnä touhua ja suunnitelmia. Kesä taas sitä arkipäivää, monenlaista kuhinaa, niin, että syksyn levollista rauhaa jo alkaa odottaa.


No, tuollaisia tuli mietittyä tänään rauhallisessa syksyisessä metsässä. Kaikkina vuodenaikoina tuota polkua olen kulkenut ja aina se antaa silti hyvän mielen.


Sydän hypähti riemusta ja  silmät kirkastuivat useammankin kerran, mutta tuo viirupöllö oli kyllä mahtavaa tavata.


Kun sitten vajaan kilometrin päässä oli tien vieressä kaksi peuran vasaa, niin askeleet olivat vielä kevyempiä. Tätä metsälenkkiä en ihan heti unohda ja menen vielä uudelleen ja uudelleen.
On onni asua kaupungissa, jossa luonto on lähellä.

9 kommenttia:

  1. Hienosti kuvailet vuodenaikoja vertaamalla vuorokauteen. Juuri noinhan se menee! Syksyinen metsä on kyllä rauhoittava ja yllätyksekäs, niin kuin pöllön näkeminen. Huikea kokemus syyshämärässä ja vielä kuvankin onnistuit saamaan.

    Hyvää viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli ja sinulle myös mukavia loppuviikon päiviä.

      Poista
  2. Hyvää huomenta Tuula!
    Minä ja Nestori käytiin sen verran Jaalan Kirkonmäellä metsässä, että pääsin maistelemaan pakkasen puremia puolukoita ja kyllä ne olivatkin hyvän makuisia. Hanhet oli jo poissa ja pääsi rauhassa ihailemaan Pyhäjärven maisemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolukat ovat tosiaan nyt hyviä ja hienoa, että jaksoitte käydä nauttimassa syksyn tuntua.

      Poista
  3. oi joi, mitä upeita kuvia! Kerta kaikkisen upeita <3

    VastaaPoista
  4. Pöllöjä ei taida kovin usein päästä näkemään. Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin tosiaan. Vaikka ne nuokkuisivatkin jossain oksistossa päivällä niin eipä ihan helposti huomaa. Tuonkin tosiaan huomasin närhien mekastuksen takia ja siksi, että vaihtoi puuta. Lähes lottovoitto siis. :)

      Poista
  5. Hyvin vertaat, juuri noin tää menee. Polulla vaeltaessa ajatus kulkee omia polkujaan ja tekee havaintoja kaikesta näkemästään, kuulemastaan, tuntemastaan, jopa tuoksuista, mitkä nenään tulevat. Luontopolkusi on kaunis. Kaunis on myös bannerikuvasi.

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.