maanantai 7. toukokuuta 2018

Kävin metsän vieraana

Näiltä poluilta on ollut aiemminkin juttuja. Aina sinne kuitenkin menee uudestaan ja aina sieltä löytää jotakin uutta, huomaa sellaista mitä ei aiemmin ole luullut nähneensäkään.
Ajatukset kulkevat omaa rataansa, mielikuvina ajoista joskus ennen, miksi polku on muodostunut juuri tähän.
Olen aiemminkin sanonut kuinka kalliot puhuttelevat minua. Niiden ikiaikainen historia, erilaiset värit, muodot, kuviot mitä ne kaikki kertoisivat jos osaisi tulkita.
Matkaan siis..
Pajulintu toivotteli mukavaa päivää.


Nyt ei askel paina ja silmät ja korvat ovat hereillä, nähdä ja kuulla. Mikäs sitä on leveää polkua astella, mutta pian pääsee ihan oikealle polulle. ;)


Kuusikko luo jo erämaista tunnelmaa ja mielikuvitus ruokkii sitä mielellään. Laavun luota matka oikeasti vasta alkaa

Aurinko lämmittää, mutta pian viileys alkaa tuntua iholla, kun polku laskeutuu alas rantaan. En jää vielä ihailemaan vuokkoja vaan matkaan.....kallioille kuinkas muuten.
Ensimmäinen annos..


Oisko tämä pääruoka.Välissä oli hiukka matalampaa.


Sitkeästi kasvavat puut, vaikka maasto on kovin karua.





Kallioita peittää todella kauniit jäkälämatot, En mene tallomaan.


Kun jotenkin onnistuu laskeutumaan alas, niin kallioden välissä on lehtomainen alue joka kesällä on aivan upean vihreä. Palokärki asustaa täällä.

Taas uusi annos perusmaisemaa. En ikinä saa näistä tarpeekseni.


Takaisin sinne missä vuokot kukkii. Lahdenpoukaman vastaranta antaa melkoisen kontrastin herkille vuokoille.

Märkää ja viileys nousee maasta. Kukat ovat pieniä,  heinien peitossa. Koetan päästä suht kuivana niin alas, että kuvia saisin. Valkoiset sinivuokot ovat vähentyneet edellisestä kerrasta.


Mutta on se niin herkkä, juuri sopiva jälkiruuaksi.


Matka kotiin voi alkaa kevein mielin.
 Kiitos seurastanne.

5 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia maisemia...
    Mikäs on tuolla talsiessa :-)

    VastaaPoista
  2. Ihanat maisemat, ei ihme että viihdyt. Kauniit vuokotkin lähtivät kuvina mukaan:)

    VastaaPoista
  3. Luonto on tähän aikaan ihmeitä täynnä. Silmä lepää näissä maisemissa!

    VastaaPoista
  4. Ihana retki - kiitos, kun sain olla mukana!

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.