tiistai 12. kesäkuuta 2018

No niin lähdetääs lenkille...

Mennään vaikka suolle...
Suolla on aina ollut minulle sellainen mystinen, hieman pelottavakin maine. Se on iskostunut lapsuudesta alitajuntaan. Kunnioitan suota ja sen omaa maailmaa.
Varmaan meitä varoiteltiin ja ehkä peloteltiinkin suon vaaroista, olihan niitä kodin lähellä useampiakin. Olen toki omakohtaisesti kokenutkin suon voimaa, kun se vei saappaan jalastani ja kovin saivat kaverit vetää, että jalka nousi suonsilmästä pois. Kapealla polulla se ei liene ollut niinkään helppoa, niinkuin ei ollut oma kulkemisenikaan ilman toista saapasta. :)
Silti suo kiehtoo, vetää puoleensa ja siellä on aivan oma erilainen tunnelmansa ja tuoksunsa. Vaikka suo olisi pienempikin.
Nyt kukkivat karpalot


Niitä on laajoina mattoina ympäri suota.

Lakkakin on aloittamassa kukintaansa



Kaunis oranssi perhonen, toinen ja kolmaskin lentelee vilkkaasti ympäriinsä. Onnistuisikohan edes yksi pysähtymään hetkeksi.


Suohopeatäplähän se oli (kotona varmistin) En olekkaan aiemmin tavannut joten ihan hieno juttu.
Toinenkin perhonen pysähtyi ihan suon laidalle, ei niin kauniiseen paikkaan...


Pursuhopeatäplä, tuttu kaveri.
Yritän etsiä katseellani kihokkeja, mutta ovat vielä hyvin pieniä. Ihan mahdottomia kuvattaviksi.
Vielä ei myöskään ole maariankämmeköiden aika.
Nyt on ollut niin pitkään kainista, että tuntuu kuin kesä olisi jo pitemmälläkin.
Olisikohan nyt pienen lepotauon paikka. Hetki Iso-Salijärven rannalla. tulistelupaikalla, vaikka nyt ei tulistellakkaan.


Suokeltaperhonen istahtaa mustikanvarvuille.


Tämän pitemmälle ei tänään mennä, vaan samaa reittiä kotiinpäin.
Matkaa tehtiin jalkaisin liki 6 ja sitä ennen fillaroitiin muutama kilometri. Nyt pitää jaksaa sitten takaisin. :)
Kiitos seurasta.


15 kommenttia:

  1. Hyvää yötä Tuula!
    Laittoi miettimään, mitä noille karpaloille käy, jos kesä jatkuu näin kuivana. Kivahan niitä olisi kontaten poimia kuivalta suolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos tällaisena pitkään sää jatkuu niin hätä on vähän kaikella luonnossa. Tänään juuri katselin, että onneksi on edes lupiineja pienten pölyttäjien tarpeisiin, monin paikoin kaikki muu on karrelle kuivunutta. Kuinka käynee metsämarjojen kuivemmilla paikoilla.
      Vaan kyllä uskon, että sateetkin tulee, mutta sataako se sitten koko loppukesän.

      Poista
  2. Upea paikka! Minäkin olen pitänyt soista lapsesta lähtien. Ja kyllä, niihin liittyy jotenkin myös tuollainen hiukan mystinenkin "pelottava" elementti. Mutta ne maisemat ja tuoksut! Ja kasvillisuus. Ja...

    VastaaPoista
  3. Suosta meilläkin puhuttiin varoittaen suon silmäkkeistä. Enkä muista suolla käyneeni ennen kuin keski-iässä. Silloinkin ensin ihan vahingossa eksyin pitkospuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mene ihan helposti suolampien rannoille tai muutenkaa suolle jossa ei ole turvallisen tuntuista kulkumahdollisuutta. Pitkospuilla kylla kuljen, mutta aina on se vanha polku mielessä... entäs jos horjahdan ja astun sivuun....

      Poista
  4. Hei,Kauniit neri /ts järvimaisemat, valitettavasti en saanut muista kuvista mitään selkoa, en vaan näe mitä kivaa tai kaunista niissä on.

    VastaaPoista
  5. Suo on oma mystinen maailmansa, viime vuosina olen itsekin aivan ihastunut soiden karuun kauneuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suo on todellakin täynnä mystiikkaa. Nytkin haaveilen aamu-usvaisesta elokuisesta retkestä täyteen hiljaisuuteen.

      Poista
  6. Minäkin "jouduin" lapsena äidin kanssa suolle karpaloon, ainakin kerran jäi saappaani sinne onneksi ei enempää....sen jälkeen olen aina ollut tosi varovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena en muista suolla käyneeni, muuten kuin kuvittelemassa miten se tumma suon silmä imaisee minut sisäänsä... eli pysyin poissa.Nuoruudessa sitä tietysti piti esittää rohkeaa vaikka pelotti niin pahuksesti. Nykyisin sentään osaan (ehkä) asennoitua suohon terveellä kunnioituksella.

      Poista
  7. Beautiful photos. I especially loved the pictures of butterflies.
    Greetings
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
  8. Lenkille menevän mieli ja mielelläni olen retkiseuranasi.
    Suot ovat minun mieleeni kovasti. juuri niiden tunnelma, näkymä ja tuoksu, juuri soiden moni-ilmeisyys on kiehtovaa.
    Meillä kuivuus jatkunut. ollut myös yöpakkasia ja alavien maiden mustikkasatoa ja hillasatoa ne ovat verottaneet melkoisesti.

    VastaaPoista
  9. Hieno postaus suolta. Ja onneksi postasit tämän,koska meidän on monesti pitänyt sinne suolle mennä kuvaamaan,mutta aina vaan on jotain muuta tullut ja sitten on vaan unohtunut koko suo!?
    Ja nyt tulee vetta kuin saavista kaataen, eli ei nyt varmaan huomenna sinne mennä, mutta niitä kihokkeja tykkäisin kuvata, jos vaan näkisi jossain?
    Mutta hienoja kuvia olet saanut kameraasi tallennettua!
    Oikein hyvää juhannuksen aikaa sulle sinne!

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.