lauantai 14. heinäkuuta 2018

Hieman hikisiäkin hetkiä....

Paras retki on, kun lähtee ihan vaan kulkemaan, juuri sitä polkua joka eteen avautuu.
No toki on edes osapuilleen tiedettävä missä on, ettei ihan eksyksiin kulje.
Oikeasti lähdin katsomaan olisiko keisarinviitta tullut tutuille paikoilleen. Ei näkynyt, joten pikkuinen poikkeama uudelle polulle sallitaan...


..kutsuvat pitkokset, menenpä vähän matkaa...Polkuhan muuttuu oikein mukavaksi neukasten peittämäksi ja pehmeäksi kulkea.


Enpä ottanut huomioon hyttysiä. Ei ne ole minua juurikaan häirinneet, mutta nämä tuntuvat ärhäköiltä ja ei, ei ole mitään karkotteita mukana.
Taas polun pohja muuttuu,


...onneksi nyt on kuivaa, mutta siitä huolimatta ininä lisääntyy...

Tuttuhan tämä polku on, niin kovin tuttu ja muistorikas. On vaan kulunut aika monta vuotta siitä kun vaeltelin täällä kultaisen paimenkoirani kanssa. Rasse on vaellellut sateenkaarisilloilla jo kohta kymmenen vuotta.


. Edessä häämöttää jo ranta...


... vielä pieni koukkaus niin olen perillä.
Tämä seuraava näkymä sai aina Rassen kiirehtimään, koska tiesi pääsevänsä veteen..


Ollaan kalliolla ja Saittalahden laavulla.
Ja kukas siellä minua odottikaan...



Itse keisarinviitta. 
Kiitos mukana olosta, tullaan kyllä poiskin tuolta... ;)

10 kommenttia:

  1. Hyvää iltaa Tuula!
    Eilen oli outo keisarinviitta meillä. Etupäässä se imi navetan vanerista avoinna olevaa ovea, mutta parhaimmillaan se oli minun kameraa pitävässä kädessä ja kun olin yksin, en saanut kameraa käännettyä siihen. Ovi kuvia otin kyllä vaikka kuinka monta.
    Lanttuperhosilla on täällä myös ollut tämän viikon joukkokokous. 50 savisen ojan reunaa imemässä oli melkoinen näky. Ei nuo kännykällä otetut kuvat vain minua tyydytä.
    Sinun kuvat on taas upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoluja ja nestettä perhosetkin kaiketi etsivät. Hyvin mieluusti tulevat iholle kun hikipäässä tuolla liikkuu. Perhosia on tosiaan nyt paljon, vaikkei lajeja niin hirveästi olekkaan. Lantuillakin jo ainakin toinen sukupolvi meneillään samoin sitruunaperhosilla ja joillakin sinisiivillä. Kiitos Seppo.

      Poista
  2. Kyllä inisijär ovat haitaksi jos nyt lämpö ei vedä pyörryksiin poluilla kulkijaa..minulla ihan paussi vaeltamisesta näistä syistä. Kaunis tuo perhonen on tosiaankin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo lämpötilat alkavat olla jo jopa vaarallisia tällä iällä pitemmille vaelluksille, vaikka ei se vauhti olisikaan liikaa. Kohta ovat hirvikärpäset sitten riesana, joten ei se niin helppoa aina ole, vaikkakin mieli palaa luonnonhelmaan. :)

      Poista
  3. Kannatti kestää hyttysten ininät ;-)

    VastaaPoista
  4. On se kaunis tuo perhonen "viitassaan", jos on komea nimikin!

    VastaaPoista
  5. Erittäin houkuttavan näköinen polku. Tuota en voisi vastustaa.
    Tänä kesänä olen tääläkin nähnyt useanlaisia perhosia, harmi vain, etten juuri tunnista niitä. Keisarin viitta on upea. Semmoista en usko koskaan kohdanneeni.

    VastaaPoista
  6. Magnificent photos, all of them are beautiful but the last of the butterfly are spectacular.
    Have a happy Sunday
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
  7. Pitkospuissa on todellakin aina jotain kutsuvaa :)

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.